Nokian katoaminen matkapuhelinten markkinoilta vuosikymmen sitten on edelleen iso haava suomalaisen elektroniikan historiassa. Tappion syitä on esitelty ja analysoitu kirjoissa ja lukuisissa lehtiartikkeleissa ja tv-ohjelmissa. ETN haastatteli pitkän uran Nokia-puhelinten ohjelmistokehityksessä toiminutta Erkki Koivusaloa. Hän antaa oman näkemyksensä siitä, mikä Nokian kännykkäbisneksessä meni vikaan.

Olet hiljan kirjoittanut kattavan kirjan tietoliikenteestä. Aiemmin olet tehnyt mittavan uran Nokian tuotekehityksessä. Kerrotko hieman urastasi?

- Työskentelin viitisentoista vuotta Nokian älypuhelinkehityksessä. Vuosituhannen vaihteessa siirryin Nokian verkkopuolelta Symbian-ohjelmistokehitykseen. Vuonna 2008 sain vetääkseni projektin, joka toi puhelintoiminnallisuuden Nokian ensimmäiseen Linux-puhelimeen nimeltään N900. Myöhemmin toimin MeeGo-tiimissä, joka auttoi Inteliä määrittelemään alustaratkaisuaan älypuhelimille ja tuottamaan puhelintoiminnallisuutta varten avoimen lähdekoodin ratkaisun yhteistyössä Nokian kehitystiimin kanssa.

- Loppuvuonna 2010 vedin MeeGoon 4G LTE data ja VoLTE puhelutuen rakentamista valmistellutta arkkitehtityöryhmää. Kun sitten Nokia vuonna 2011 päätti siirtyä käyttämään Windows Phone -käyttöjärjestelmää, kokosin uuden tiimin ohjaamaan yhteistyökumppaneitamme Microsoftia ja Qualcommia sekä puhelin- että datatoiminnallisuuden kehityksessä. Tiimini myös tuotteisti uusia LTE- ja VoLTE-teknologioita mobiilioperaattoreille.

Miten näet Nokian matkapuhelintoiminnan eri vaiheet ja sen päätymisen Microsoftin haltuun?

- Pystyn valottamaan näitä aiheita omasta näkökulmastani. Kehityskulkuun on vaikuttanut hyvin monenlaisia tekijöitä, joista kukaan ei voi mitenkään tuntea kaikkia. Uskon kuitenkin ymmärtäväni kohtuullisessa määrin kehityskulun isoa kuvaa, vaikka en ole ollut osallisena johtoportaan päätöksentekoon ja ratkaisuihin.

- 2000-luvulla Symbian hallitsi syntyvää älypuhelinmarkkinaa suvereenisti. Nokian S60 oli tärkein käyttöliittymä, vaikka Motorola ja Ericsson ja muut tekivät omia käyttöliittymätoteutuksiaan Symbianin päälle.

Mikä oli Symbianin suurin ongelma siihen, ettei se oikein koskaan toiminut kosketusnäytöillä?

- Olin mukana Symbianin sovelluskehityksessä vuoteen 2007 asti ja sen jälkeisestä ajasta minulla on vain toisen käden tietoja kollegoideni kautta. Vuosituhannen alussa Nokialla oli kehityksessä kosketusliittymää tukeva Symbian-ohjelmistoalusta, joka oli nimeltään Series 90. Vuonna 2004 Nokia julkaisi yhden tähän alustaan perustuneen puhelinmallin 7710, josta ei tullut kaupallista menestystä. Silloinen käyttöliittymäratkaisu perustui erillisen osoitinkynän käyttöön, mikä koettiin hankalaksi. Kosketusnäyttöjen potentiaalia ei tuolloin vielä ymmärretty ja niiden kehittämisen sijaan Nokialla päätettiin voimavarat keskittää perinteisiin numeronäppäimistöllä varustettuihin älypuhelimiin ja kirjainnäppäimistöä tukeviin kommunikaattoreihin. Nämä tuotekategoriat olivat menestyneet kaupallisesti hyvin.

- Usko kirjannäppäimistöillä varustettuihin kommunikaattoreihin oli Nokialle kaksiteräinen miekka. Vuosituhannen alussa ne olivat keihäänkärkituotteita ja markkinoiden arvostamaa huipputeknologiaa. Tekstin syöttäminen QWERTY-näppäimistöltä oli paljon helpompaa kuin numeronäppäimistöltä. Näppäimistö kuitenkin teki puhelimesta paksun ja painavan. Kun sitten kilpailijat saivat kevyempiin puhelimiinsa täysikokoisen kosketusnäytön ja sille riittävän hyvin toimivan kirjainnäppäimistön, kommunikaattorien kilpailuetu muuttuikin niiden rasitteeksi.

- Koska kosketusnäyttöteknologioiden tutkimukseen ei panostettu, niissä jäätiin kilpailevista Applen ja Googlen järjestelmistä jälkeen. Nokian ennen vuotta 2010 käyttämät kosketusnäytöt perustuivat resistiiviseen teknologiaan, jossa näyttö tunnistaa kosketuksen paineen. Nykyisin älypuhelinten näytöt käyttävät kapasitiivista teknologiaa, joka tunnistaa sormen aiheuttaman muutoksen näytön sähköiseen kapasitanssiin. Kapasitiivinen kosketusnäyttö pystyy tunnistamaan usean sormen samanaikaisen kosketuksen, mikä on mahdotonta resistiiviselle näytölle.

- Kun vuonna 2007 Nokialle saatiin kokeiltavaksi ensimmäiset iPhonet, oli niiden kapasitiivisen näytön kahden sormen zoom Nokian kehittäjille järkytys, koska Nokian käyttämä teknologia ei samaan pystynyt.

- S60 ohjelmistoalusta oli joitain vuosia jäljessä IoS ja Android käyttöjärjestelmien tuesta kosketusnäytölle eikä S60:n rakenne tukenut kosketusnäyttöjen vaatimaa toimintatapaa. Ymmärtääkseni kosketusnäyttötuki jouduttiin S60-alustaan rakentamaan uudelleen kovassa aikataulupaineessa eikä alustan silloinen arkkitehtuuri tarpeisiin vastannut. Kun alusta oli vuosien aikana kasvanut erittäin laajaksi ja mutkikkaaksi järjestelmäksi, ei arkkitehtuurin uudistaminen ollut helppoa.

Milloin Nokialla huomattiin Symbianin ongelmat? Mihin ne paikannettiin ja kuinka pitkään ongelmaa yritettiin ratkaista?

- Symbianin käyttö antoi Nokialle vuosituhannen alussa selvän etumatkan kilpailijoihin. Kyseessä oli ensimmäinen varteenotettava alusta älypuhelimille. Nokia lisäsi siihen ominaisuuksia ja tuotteisti S60-alustansa siten, että muutkin valmistajat kykenivät tekemään sillä puhelimia. S60:ssä oli kosketusnäyttöä lukuun ottamatta lähes kaikki ne ominaisuudet, millä älypuhelinvalmistajat ovat sittemmin menestyneet: Graafiset värinäytöt, Nokia Club -sovelluskauppa, Internet-selain, kartat ja GPS-navigointi ynnä yhä paremmiksi kehittyneet digikamerat. Puhelimen käytettävyys oli ensi alkuun alan huippua, mutta siitä tuli myöhemmin haaste, kun uudet kilpailijat Applen johdolla veivät käytettävyyden sovelluskaupassa ja kosketusnäytöillä aivan uudelle tasolle noin viittä vuotta myöhemmin. Nokian tuki Symbian-sovelluskehitykselle kärsi myös eri S60-versioiden rajapintojen yhteensopimattomuudesta ja muista alustan muutoksista.

- Siinä vaiheessa Nokia oli lukenut tilannetta väärin ja kokenut hallitsevansa markkinoita ylivoimaisen kustannuskontrollin avulla. Saavutettuaan lähes 40% osuuden älypuhelinmarkkinoista Nokia hyödynsi tehokkaaksi virittämänsä tuotannon ja logistiikan mittakaavaetuja. Valitettavasti myös S60:n käyttämät laitealustat oli viritetty edullisiksi eikä niistä irronnut sellaista prosessointitehoa, mitä sujuvasti toimiva kosketusnäyttö olisi tarvinnut. Kilpailijoiden piirisarjat toimivat tässä suhteessa paremmin. Symbian ja S60 olivat vuosien saatossa paisuneet niin laajaksi järjestelmäksi, että se alkoi jo haitata tuotekehitystä. Jotta eri ohjelmistojen yhteensopivuus taattiin, kehittäjät joutuivat määrävälein ottamaan käyttöön uuden kehitysympäristön. Jo tämä toimi vei vuosi vuodelta yhä pidemmän ajan, jolloin kehittäjä ei voinut tehdä työtään. Raskaaksi paisunut käyttöjärjestelmä olisi myös tarvinnut tehokkaan laiteympäristön.

- Vuonna 2009 julkistettu N97 kommunikaattori kärsi kaikista näistä ongelmista. Tuotteen julkistamisella oli iPhonen menestyksen luoma kiire, mikä yhdistettynä S60-kehityksen hidastumiseen ja haasteisiin kosketusnäyttöteknologian kanssa johti tuotteen ohjelmiston vakavaan keskeneräisyyteen myynnin alkaessa. Kun sitten laitealustakin oli kilpailijoita tehottomampi, tuotteesta tuli suuri pettymys ja merkittävä kolhu Nokian maineelle. Samaan aikaan esitelty N900 Linux-puhelin sen sijaan herätti intoa tietyssä asiakaskunnassa, mutta senkin käyttöliittymä oli hyvin kankea verrattuna Applen tuotteisiin. Kummassakin näistä puhelimista oli erillinen kirjainnäppäimistö, mistä myöhemmissä tuotteissa jo luovuttiin.

- Vuonna 2010 julkistettu Symbian 3 korvasi S60-järjestelmäalustan. Siinä oli jo aiempaa parempi tuki kosketusnäytöille ja Nokian N8 puhelin käytti sitä. Tulossa ollut Symbian 4 oli tarkoitus olla versio, jossa kosketusnäyttöteknologian kehitysominaisuudet olisi saatu viimein kuntoon, mutta aika loppui kesken. Nokian S60-puhelinten markkinaosuus oli laskenut joitain vuosia. Nokia ja operaattorit olivat tehneet markkinatutkimuksen, jossa vertailtiin kuluttajien halukkuutta iPhone-, Android- ja Symbian-tuotteiden käyttöön. Tässä vertailussa Symbian jäi viimeiseksi ja Nokian usko Symbian-alustaan loppui. Toiveet asetettiin kehitteillä olevan Linux-pohjaisen MeeGo-alustan harteille.

Kesällä 2011 Nokia esitteli N9-mallin, joka oli ensimmäinen Meego-puhelin. Se näytti ratkaisevan Symbianin ongelmat ja sai erittäin hyvät arviot, mutta siinä vaiheessa oli jo tehty päätös Windowsiin siirtymisestä. Miten näet tuon prosessin, jossa eri vaihtoehtojen välillä Symbianin korvaajaksi valittiin Windows Phone?

- MeeGo oli Nokian aiemman Maemo-nimisen Linux-alustan seuraaja. Nokia julkaisi kolme Maemoon perustuvaa tuotetta, N800 ja N810 tabletit sekä N900 Linux -puhelimen. Nokian S60-alustan uusi johtaja Lee Williams oli linjannut, että Symbianin jälkeiseen uuteen käyttöjärjestelmään tulisi panostaa aiempaa enemmän. Avoimen lähdekoodin hyödyntämiseen perustunut Maemo sai tästä uuden mission ja sen resurssointia lisättiin.

- Nokian N9 mallia alettiin kehittää Maemo-alustalle, mutta sen kehitystä vaikeuttivat useat muutokset johtoportaassa, jolle käyttöliittymäsuunnittelu raportoi. Johdon uusien linjausten takia käyttöliittymä suunniteltiin useasti uudelleen ja aiemmin kaavailluista innovaatioista luovuttiin. Kun samaan aikaan tarjottiin Nokian kokeneimmalle väelle vapaaehtoisia irtisanoutumispalkkioita, menetettiin talosta hyviä osaajia. Palkkioiden taustalla oli Nokian epäonninen yritys muuttua Internet-yhtiöksi ja uudistaa osaamistaan, kun johto pelästyi Googlen strategiasta muuttaa puhelimet vain putkeksi Internetiin. Panostukset Nokian omiin Ovi-palveluihin, kuten sovelluskauppaan, sähköpostiin tai tiedostojen ja videoiden jakopalveluun osoittautuivat lyhytaikaiseksi resurssien hukkakäytöksi. Nokian nopeus, voimat ja osaaminen eivät mahdollistaneet kilpailua piilaakson jättiläisten tai ketterien startupien kanssa. Ovi-palveluiden kuoliniskuksi muodostui lopulta Nokian Microsoft-sopimus ja Windows Phone -käyttöjärjestelmän käyttöönotto Nokian matkapuhelinten ohjelmistoalustana.

- Vuoden 2009 aikana Nokia päätti liittoutua Intelin kanssa, joka halusi mukaan älypuhelinbisnekseen. Intelin UMG-yksikkö oli saanut tehtäväkseen tuotteistaa laitealustan älypuhelimelle. Nokiaa kiinnosti Intelin laitealustan lisäksi heidän avoimen lähdekoodin kehitysyksikkönsä, jonka osaamisella haluttiin tuplata Nokian oman Linux-kehitystiimin voimat. Liittoutuman nimeksi valittiin MeeGo ja N9-mallista (kuva alla) tuli Nokian ensimmäinen ja samalla viimeinen MeeGo-tuote.

- Teoriassa MeeGo-liittoutuma näytti hyvin vahvalta. Käytännössä tilanne oli toinen. Kun Nokia oli älypuhelinten markkinajohtaja, Intel oli vasta aloittelevan haastajan asemassa. Intelillä ei ollut omaa radiomodeemia. Tällä alalla he joutuivat tekemään yhteistyötä muiden kumppaneidensa kanssa, kuten ST-Ericsson ja Infineon, joiden markkinatilanteet olivat myös hankalia eikä toimittajilta löytynyt vakuuttavia 4G teknologiaratkaisuja. Vaikka UMG Intelin tuoteyksikkönä teki kurinalaisesti johdettua tuotekehitystyötä, vaikutti Intelin avoimen lähdekoodin yksikkönsä laumalta voimakkaiden persoonien vetämiä itseohjautuvia tiimejä.

- Nokian ja Intelin tiimit kykenivät yhteistyöhön, mutta toisinaan tiimien väliset mielipide-erot muodostuivat jopa tuotteistuksen esteiksi. Kun Apple toimi Steve Jobsin tiukassa ohjauksessa ja Androidin loi Andy Rubinin johtama pienehkö tiimi, ei MeeGolla ollut yhtä selkeää johtajaa, joka olisi näyttänyt suunnan. MeeGo oli kahden itsetietoisen yrityksen useiden osastojen tasaveroinen ja hajanainenkin yhteenliittymä. MeeGon johtaminen osoittautui erittäin vaikeaksi ja sen työ eteni paljon toivottua hitaammin.

- Kun Stephen Elop aloitti Nokian pääjohtajana ja tutustui älypuhelinliiketoiminnan problematiikkaan, hän teki kertomansa mukaan kaksi huolestuttavaa huomiota: Symbianin kehitys takkusi ja Symbian-tuotteiden haluttavuus oli markkinoilla laskusuunnassa. Pelastajaksi odotetun MeeGon tiekartta ammotti tyhjyyttään. Ensimmäiset tuotteet olivat kaukana tulevaisuudessa ja tuotevalikoiman levitykseen arveltiin kuluvan vuosia. MeeGolle suunniteltu Ovi-sovelluskauppa oli vielä alkuvaiheissa, minkä arveltiin olevan vakava uhka uuden alustan menestykselle. Elop päätyi hyvin nopeasti kartoittamaan vaihtoehtoja, joita oli kaksi: Googlen Android ja Microsoftin Windows Phone.

- Valinta näiden eduksi kallistui nopeasti Windows Phonen kannalle. Elopin mukaan Googlen tarjoamat ehdot Nokialle olivat hyvin rajoittavat. Nokian miljardi-investointi Navteq-karttapalveluihin olisi muodostunut lähes arvottomaksi, koska Android tuki Googlen karttapalveluja. Nokia pelkäsi myös muuttuvansa älypuhelinten kuninkaasta vain yhdeksi Android-toimittajaksi muiden joukossa.

- Windows Phonen valinta sen sijaan näytti Elopin mielestä Nokian kannalta monessa suhteessa paremmalta vaihtoehdolta. Microsoftin kanssa saatiin neuvoteltua huomattavasti tasaveroisempi kumppanisopimus. Navteqin kartat olivat myös Microsoftille houkutteleva osa Nokian lisäarvoa. Lisäksi operaattorit kilpailusyistä tukivat voimakkaasti kolmannen ekosysteemin muodostumista iPhonen ja Android-puhelinten rinnalle. Nokia arveli voivansa Windows Phone toimittajana erottautua lukuisista Android-puhelinmalleista. Vauhdittaakseen ja vahvistaakseen tätä sangen myöhään aloitettua muutosta sekä taatakseen Microsoftin kanssa neuvoteltuun sopimukseen Nokialle edulliset ehdot Elop esitti Nokian hallitukselle Windowsin ottamista Nokian yksinomaiseksi älypuhelinalustaksi. Hallitus hyväksyi yksimielisesti tällä tavoin perustellun ehdotuksen.

- Nokian henkilökunta otti uutisen vastaan raskain mielin. Käytännössä ratkaisu merkitsi omasta tuotekehityksestä luopumista monella eri alalla, Symbianin ja MeeGon alasajoa sekä organisaation rajua supistamista. Huolestuttavalta kuulosti myös Elopin Windows Phonea puolustava kommentti: ”Windows Phone on täysin uusi käyttöjärjestelmä, siis eri tuote kuin Microsoftin aiempi Windows Mobile. Se on ollut markkinoilla niin lyhyen aikaa, ettei sen menestystä voida vielä täysin arvioida.” Tämän tuotteen varaan Nokia oli valmis laskemaan oman tulevaisuutensa ja otti siinä riskin, jota ei kyennyt hallitsemaan.

- Windows Phonen avulla Nokia kykenikin melko lyhyessä ajassa luomaan monipuolisen Lumia-puhelinten tuoteportfolion, johon saatiin myös johtavan piirisarjatoimittajan Qualcommin tuki neljännen sukupolven LTE verkkoteknologialle. Alun nopea kasvu tyrehtyi kuitenkin pian ja yli kymmenen prosentin markkinaosuuden saavuttaminen osoittautui haaveeksi.

Erkki Koivusalon haastattelun toinen osa julkaistaan huomenna.