Nykyiset mikroprosessorit perustuvat kaikki ns. von Neumannin arkkitehtuuriin, jossa prosessoitava data on tallennettu muistiin, josta se pitää siirtää prosessorille ja laskennan jälkeen takaisin. IBM on testannut tekniikkaa, jossa dataa voidaan prosessoida suoraan muistissa.
Tällainen laskenta olisi teoriassa selvästi nykyarkkitehtuureja nopeampaa, koska datan siirtelystä muodostuva pullonkaula jäisi pois. IBM:n Zurichin laboratorion tutkijat käyttivät miljoonaa PCM- eli vaihemuutosmuistia kokeeseen.
PCM-muistissa materiaali – tässä tapauksessa germanium-antimoni-telluridi -seos – voi muuntua amorfisesta kiteiseksi lämmittämisen seurauksena. Käytännössä kiderakenne muuttuu amorfisesta eli epäsäännölisestä kiteisen tarkkaan järjestetyksi. Tätä muutosta voidaan hyödyntää kuvaamaan nollia ja ykkösiä.
Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus on lupaava. Tekniikan avulla laskennan nopeus voisi kasvaa 200 kertaa nykyisiä suuremmaksi. Myös energiatehokkuus olisi luonnollisesti aivan eri tasolla.
Tämä auttaisi kaikkea massiivista rinnakkaislaskentaa, kuten tekoälyprosessointia ja koneoppimista.






















