Ei irrallisia käsineitä, hienostuneita kamerajärjestelmiä - vain keskisormen ohut kultainen folio tarvitaan hallitsemaan virtuaalista Panda3D -peliä maapallon magneettikentän avulla. Helmholtz-Zentrum Dresden-Rossendorfin (HZDR) tutkijat ovat kehittäneet elektronisen ihon, jonka magnetosensitiiviset ominaisuudet riittävät tunnistamaan ja digitalisoimaan kehon liikettä maapallon magneettikentässä.
Koska tämä e-iho on ohut ja muokattavissa, se voidaan helposti kiinnittää iholle ja luoda kompassin bioninen vastine. Tämä ei ainoastaan auttaisi ihmisiä, joilla on suuntautumisongelmia vaan myös helpottaa vuorovaikutusta esineiden kanssa virtuaalisessa ja lisätyssä todellisuudessa.
- Kalvo on varustettu magneettikentän antureilla, jotka voivat tunnistaa geomagneettisia kenttiä. Puhumme 40-60 mikroteslasta, kertoo tutkimuksen johtava kirjoittaja Gilbert Santiago Cañón Bermúdez.
Magneettisen metalliseoksen ultraohuet nauhat toimivat anisotrooppisen magneto-resistiivisen vaikutuksen periaatteella. Jotta ne mukautuisivat nimenomaan maapallon magneettikenttiin, ovat nämä ferromagneettiset nauhat johtaviin nauhoihin nähden 45 asteen kulmassa.
Korealaisen Daegu Gyeongbuk Institute of Science and Technologyn (DGIST) insinööri Kwonsik Shin kansainvälisine tutkimusryhmineen on puolestaan kehittänyt keinotekoisen kosketusanturin, joka jäljittelee ihmisen ihon kykyä tunnistaa kohteen pinnan olemusta.
Tutkijoiden kehittämä anturi on valmistettu erittäin herkistä pietsosähköisistä materiaaleista, jotka voivat tuottaa sähköä vasteena käytettyyn voimaan. Uudella anturilla on useita etuja nykyisiin vastaaviin antureihin verrattuna. Anturi jäljittelee kahta tapaa, joilla ihminen tuntee pintaominaisuuksia: painamalla kohdetta tai ”sormeilemalla” sitä.
Useimmat keinotekoiset anturit käyttävät vain yhtä menetelmää. Usein ne koostuvat useista tunnistimista eli liukuva mittaus voidaan toteuttaa laskemalla kahden signaalin välistä aikaväliä ja etäisyyttä. Useimmat robottisormet käyttävät yksittäistä tunnistinta, joka vaatii sitten tuekseen ulkoisen nopeusmittauksen.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 20.11.2018
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
