Stanfordin yliopiston yhteydessä toimivassa hiukkaskiihdytyslaboratoriossa (SLAC National Accelerator Laboratory) on kehitetty uuden tyyppinen antenni. Se voisi mahdollistaa liikkuvan viestinnän tilanteissa, joissa tavanomaiset radiot eivät toimi, kuten veden alla, maanpinnan läpi ja hyvin pitkillä välimatkoilla ilmassa.
Lähetin tuottaa erittäin matalataajuista (VLF) säteilyä, jonka aallonpituudet ovat kymmenistä satoihin kilometreihin. Nämä aallot kulkevat pitkiä matkoja horisontin yli ja voivat tunkeutua ympäristöihin, jotka estäisivät lyhyempien aallonpituuksien radioaaltoja kulkemasta.
Nykypäivän tehokkain VLF-tekniikka vaatii suurikokoisia säteilijöitä. SLACissa kehitetty antenni on vain kymmenisen senttimetriä pitkä, joten sitä voitaisiin käyttää tehtäviin, jotka vaativat liikkuvuutta.
- Ratkaisumme on myös satoja kertoja tehokkaampi ja pystyy lähettämään dataa nopeammin kuin aiemmat vertailukelpoiset laitteet, toteaa hankkeen vetäjä SLAC:n Mark Kemp.
VLF-teknologian käytöllä on melkoisia haasteita. Antenni on tehokkain, kun sen koko on verrattavissa sen antamaan aallonpituuteen. VLF:n pitkä aallonpituus vaatii valtavia antennijärjestelmiä. Pienemmät VLF-lähettimet ovat taas vähemmän tehokkaita ja painavia. Lisäksi haasteena on VLF-viestinnän olematon kaistanleveys.
Uusi antenni suunniteltiin vastaamaan näihin ongelmiin. Sen kompakti koko mahdollistaa vain muutaman kilon painoisten lähettimien rakentamisen. Testeissä tutkijat osoittivat, että lähetin tuotti VLF-säteilyä 300 kertaa tehokkaammin kuin aiemmat kompaktit antennit ja lähetti dataa lähes 100-kertaisella kaistanleveydellä.
VLF-säteilyn generoimiseksi laite hyödyntää pietsosähköistä akustista resonanssia. Pienihäviöisen litiumniobaatin sauvamaisen kiteen ja oskilloivan sähköjännitteen avulla he tuottivat värähtelevän sähkövirran, jonka sähkömagneettinen energia emittoituu VLF-säteilyksi.
Tavanomaisissa antenneissa sähköiset värähtelyt ovat lähes samankokoisia kuin niiden tuottaman säteilyn aallonpituus ja kompaktimmat mallit vaativat tyypillisesti viritysyksiköitä, jotka ovat suurempia kuin itse antenni.
Uusi lähestymistapa ”antaa meille mahdollisuuden herättää tehokkaasti sähkömagneettisia aaltoja, joiden aallonpituudet ovat huomattavasti suuremmat kuin kiteet ja ilman suuria virittimiä, minkä vuoksi tämä antenni on niin kompakti”, selvittää rakennetta Mark Kemp.
Tutkijat ottivat käyttöön myös antennin resonanssin suoran moduloinnin. Sellainen mahdollistaa toiminnan passiivisen antennin kaistanleveyden ulkopuolella, mikä mahdollistaa suuremman kaistanleveyden käyttöönoton.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 30.4.2019
Analog Devices päätti jokin aika sitten lopettaa yhteistyön englantilaisen jakelijan Anglia Componentsin kanssa. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta Anglia suivaantui tästä niin paljon, että tuli julkisuuteen asian kanssa. Toimitusjohtaja Steve Rawlinsin mukaan ADI:n päätös rajoittaa asiakkaiden valinnanvaraa.
Murata on julkistanut maailman ensimmäisen yhteysmoduulin, joka tukee uutta SGP.32 Remote SIM Provisioning (RSP) -spesifikaatiota osana integroitua SIM-teknologiaa (iSIM). Tämä uusi ratkaisu pohjautuu Muratan innovatiiviseen Type 2GD Cat.M1/NB-IoT -yhteysmoduuliin, joka tukee ETSI/3GPP Release 17 -standardia, sekä Giesecke+Devrientin (G+D) korkeasti suojattuun SGP.32-yhteensopivaan SIM-käyttöjärjestelmään.
Tulevaisuuden autot nojaavat yhä tiukemmin nopeaan datansiirtoon. Tämän dataväylän pitää perustua standardiin. Sellainen on PCIe-väylä, kertoo Microchip.