Nokian digitaalinen keskus DX 200 on ehkä Suomen huonoimmin tunnettu menestystuote. Nyt sen kehityksestä ja kehityksen takana olevista ihmisistä on tehty kirja. Martin Sandelinin ja Juha Partasen ”Nokian jalokivi” nostaa vihdoin DX 200:n sen ansaitsemaan asemaan.
Monilla mittareilla DX 200 on Suomen kunnianhimoisin ja menestyksekkäin teollisuushanke. Sen kehitykseen on panostettu 50 tuhatta miestyövuotta, joten kyse on Suomen historian suurimmasta tuotekehityshankkeesta niin laiteprojektina kuin ohjelmistokehityksen hankkeena.
Työ on poikinut valtavat hedelmät. Varovaistenkin arvioiden mukaan DX-keskuksen ympärille on rakentunut 40 miljardin euron kokoinen liiketoiminta. Kirjoittajien Martin Sandelinin ja Juha Partasen mukaan tämä arvio ei edes sisällä matkapuhelinverkkojen tukiasemabisnestä, jota sitäkään ei nykymuodossa olisi ilman DX 200:sta.
Kun kymmenet tai jopa sadat henkilöt ovat olleet mukana kehittämässä laitetta, sen ”isää” ei ehkä ole helppoa tai edes oikein nimetä. Kirjassa keskuksen pääarkkitehdeiksi kuitenkin nimetään Keijo Olkkola ja Lauri Melamies.
Olkkolan ansioksi täytyy lukea hajautetun arkkitehtuurin tuominen digitaalisee puhelinkeskukseen. Sen avulla DX 200 -pohjaisia verkkoja pystyi rakentamaan vähitellen. Tämä joustavuus oli usein se, joka erotti Nokian takavuosina Ericssonista ja muista.
Olkkolan ja Melamiehen lisäksi pitää nostaa esille Nokian entinen pääjothtaja Kari Kairamo, jolle DX 200 oli jopa henkilökohtaisesti tärkeä asia. Kairamo ymmärsi, että Intelin prosessoriin pohjaava laitteisto tulisi mullistamaan puhelinliikenteen ja hän panosti sen eteen enemmän kuin yksikään Nokian pääjohtaja tämän jälkeen.
”Nokian jalokiven” kustantaja on Mediakasvo Oy. Kirjasta ollaan kirjoittamassa myös englanninkielistä versiota, joka ilmestyy ensi vuoden alkupuolella.