Akku koostuu karkeasti ottaen positiivisesta ja negatiivisesta elektrodista sekä elektrolyytistä. Mitä nopeammin ionit saadaan siirtymään negatiivisesta elektrodista positiiviseen, sitä nopeammin akku latautuu. Englantilaistutkijat työstävät akkua, joka latautuisi merkittävästi nykyakkuja nopeammin.
Yleensä akkuja parannellaan niin, että yritetään kehittää pienempiä partikkeleita. Logiikka toimii niin, että kun ionien pitää kulkea lyhyempi matka, prosessi nopeutuu. Ns. nanopartikkeleihin perustuvissa akuissa on kuitenkin monenlaisia ongelmia.
Cambridgen yliopiston tutkijat etsivät sen sijaan uusia materiaaleja, joilla akkuja voitaisiin parantaa. Tällaiseksi on löytynyt niobium-volframi-oksidi. Se eroaa monista muista kiderakenteista niin, että oksidien välillä on happipilarit. Rakenteen ansiosta ionit voivat virrata vapaasti ja lisäksi rakenne on kestävä.
Kun ionit voivat verrata nopeammin - niobium-volframi -oksidin tapauksessa useita kertaluokkia nopeammin – akun voisi tuntien sijaan ladata minuuteissa. Lisäksi akku ei vanhenisi nykyisten akkujen tapaan, eikä rakenne muutu, mikä nykyakuissa aiheuttaa kapasiteetin heikkenemistä.
Tämän hetken litiumioniakuissa negatiiviset elektrodit on yleensä valmistettu grafiitista. Sen energiatiheys on korkea, mutta akun lataaminen nopeasti tuottaa ennen pitkää rakenteeseen piikkejä eli dendriittejä, jotka voivat aiheuttaa jopa vaarallisia oikosulkuja.
Niobium-volframi -oksideja on myös helppo valmistaa. Tutkimus voisi näin johtaa edullisempiin akkuihin, joita voidaan ladata selvästi nykyakkuja nopeammin. Tämä voisi ratkaista esimerkiksi sähköautojen suurimmat haasteet tällä hetkellä.
Murata on esitellyt kaksi uutta HaLow-moduulia, jotka mahdollistavat jopa kilometrin kantaman Wi-Fi-yhteydellä. Nämä kompaktit, Sub-1 GHz -taajuuksia tukevat moduulit tarjoavat tehokkaita ratkaisuja erityisesti älykotien, teollisuuden ja infrastruktuurin IoT-sovelluksiin.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
