Käytännöllisen kvanttitietokoneen kehittäminen vaatii yleiskäyttöisyyttä, skaalautuvuutta ja vikasietoisuutta. Vaikka paljon tutkituissa piirialustoissa, joissa kubittiryhmiä osoitetaan ja käsitellään erikseen on edistytty paljon, sellaisten järjestelmien laajentaminen on vaikeaa.
Tanskan kansallisen tutkimuksen säätiön huippuyksikön bigQ:n Ulrik Lund Andersen kertoo, että tutkijoiden vallitseva näkemys on, että kvanttimekaniikka on yleisesti pätevä teoria ja soveltuu siksi myös makroskooppiseen maailmaan. - Tämä tarkoittaa, että kvantti-ilmiöitä pitäisi voida havaita suuressa mittakaavassa ja juuri sitä pyrimme tekemään.
Uusimmassa työssään he ovat onnistuneet luomaan puristetun valon (squeezed light) lomitetut tilat huonelämpötilassa. Koska lomittuneet tilat käyttäytyvät yhtenä yksikkönä ja jos objektit mitataan erikseen, tulokset korreloituvat siinä määrin, että niitä ei voida kuvata klassisten luonnonlakien perusteella. Kuvaus on mahdollista vain kvanttimekaniikan avulla.
Pyrkiessään tarkkailemaan kvantti-ilmiöitä makroskooppisessa mittakaavassa bigQ:n tutkijat onnistuivat luomaan kaksiulotteiseen hilaan 30 000 lomittuneen valopulssin verkon, joka on jakautunut tilassa ja ajassa.
Tällaisen laajan kvanttifyysisen lomittumisen asteen luominen on sinänsä mielenkiintoinen perustutkimus, mutta klusteritila on myös potentiaalinen voimavara optisen kvanttitietokoneen luomiseen. Lähestymistapa on mielenkiintoinen vaihtoehto suprajohtaville tekniikoille, koska kaikki tapahtuu huoneenlämmössä. Lisäksi tässä voidaan käyttää hyväksi laservalon pitkää koherenssiaikaa.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 22.10.2019