Helmikuussa 2011 Nokia ilmoitti ryhtyvänsä älypuhelinkehityksessä yhteistyöhön Microsoftin kanssa. Symbianin korvaajaksi oli valittu Windows Phone -alusta. Pitkään yhtiön älypuhelinten ohjelmistokehityksessä työskennellyt Erkki Koivusalo kertoo, mikä tässä meni vikaan.

- Windows Phonen avulla Nokia kykenikin melko lyhyessä ajassa luomaan monipuolisen Lumia-puhelinten tuoteportfolion, johon saatiin myös johtavan piirisarjatoimittajan Qualcommin tuki neljännen sukupolven LTE-verkkoteknologialle. Alun nopea kasvu tyrehtyi kuitenkin pian ja yli kymmenen prosentin markkinaosuuden saavuttaminen osoittautui haaveeksi. Näen tähän kehitykseen seuraavat pääasialliset syyt:

- Windows Phone tuli markkinoille liian myöhään. Android ja iPhone olivat jo saaneet hyvän etumatkan markkinoiden valloittamisessa ja ne veivät alusta lähtien sovelluskehittäjien huomion. Windows Phone sai muotisovelluksensa aina myöhässä ja usein karsittuina versioina, Nokian taloudellisista kannustimista huolimatta. Windows-puhelimet eivät tämän takia kiinnostaneet sovelluksista kiinnostunutta asiakaskuntaa. Jälkikäteen arvioisin, että MeeGon sovelluskauppa olisi todennäköisesti kärsinyt samasta ongelmasta, mikä olisi merkittävästi vaikeuttanut kilpailua Androidin kanssa.

- Lumia Windows -puhelinten käyttöliittymä oli insinöörimäinen yksivärisine neliömäisine kuvakkeineen, eikä se puhutellut asiakkaiden enemmistöä. Microsoft toivoi, että samaa tyyliä käyttäneen PC Windows 8:n leviäminen olisi muuttanut loppukäyttäjien suhtautumista Windows puhelimiin. Valitettavasti moni PC-käyttäjä ei pitänyt Windows 8:sta ja he jatkoivat aiemman Windows 7:n käyttöä siihen saakka, Windows 10 tuli markkinoille.

- Lopullisen iskun Lumia puhelimille aiheutti loppuvaiheessa tärkeiden lippulaivatuotteiden kehitysprojektien epäonnistumiset. Niiden mukana oli tarkoitus lanseerata teknologiainnovaatioita, jotka olisivat saattaneet nostaa Windows-puhelimet uuteen kasvuun. Näitä ratkaisuita ei valitettavasti saatu toimimaan luotettavasti ja viimeiset julkistetut Lumia-puhelimet olivat melko keskinkertaisia tuotteita, joiden vaatimattomat myyntimäärät eivät enää kasvattaneet Windows-puhelinten markkinaosuutta.

Kuinka paljon politiikkaa koko prosessiin sisältyi?

- Minun on vaikeaa arvioida prosessin poliittista puolta, mutta olen ollut taipuvainen uskomaan yllä mainitun liiketoimintalogiikan olleen päätösten tosiasiallisena pohjana.

- Vuonna 2014 julkaistu kirja Operaatio Elop kuitenkin antaa ohjelmistoalustan valintaprosessista edellä kertomastani poikkeavan kuvan. Kirjassa esitetään tendenssimäisesti MeeGo-alustan potentiaali huomattavasti omaa käsitystäni optimistisemmassa valossa. Kirjan mukaan Google olisi ollut neuvotteluissa huomattavan joustava ja neuvottelutilanteen kallistuttua Microsoftin eduksi vasta vuoden 2011 alussa lähinnä siksi, että Microsoft suostui maksamaan Nokialle merkittävän rahasumman sitä vastaan, että Nokia ottaisi Windows Phonen yksinomaiseksi älypuhelinalustakseen. Koska itse olen Nokialla tehnyt suorittavan portaan insinöörityötä, en kykene arvioimaan kirjan väitteitä, saati ottamaan kantaa siihen, miten päätöksenteko Nokian pääjohtajan ja johtokunnan suljetuissa kokouksissa on todella tapahtunut.

- Voin vain jälkikäteen todeta Nokian tehneen viimeisen kymmenen vuoden aikana älypuhelinstrategioissaan joukon peräkkäisiä virheitä, jotka lopulta johtivat liiketoiminnan romahtamiseen insinöörien ponnisteluista huolimatta. Kun Nokia oli menestynyt erinomaisesti, menestyksestä haluttiin pitää kiinni omin voimin, mutta samalla välttää Symbianin uudistamisesta koituvia teknologiariskejä. Nokia oli selättänyt perinteiset kilpailijansa ja oli vuonna 2006 voimiensa tunnossa. Kun sitten vähän myöhemmin tajuttiin Applen ja Androidin uhka sekä niiden ratkaisujen edistyksellisyys, olisi muutoksiin ollut jo kiire. Ratkaisevina vuosina aikaa kului päättämättömyyteen ja erilaisiin tuloksettomiksi jääneisiin investointeihin. Elopin viimein kirkastaman strategian perustaksi onnistuttiin valitsemaan teknisesti toimiva järjestelmä, joka epäonnistui kaupallisesti. Nokian aika ja uskottavuus puhelinvalmistajana oli kulutettu loppuun.

- Mikäli Elopin sijasta olisi Nokian pääjohtajaksi valittu Anssi Vanjoki, olisi ollut todennäköistä että Nokia olisi jatkanut Symbianin ja MeeGon kehitystä käyttöjärjestelmän vaihtamisen sijaan. Vanjoki oli yksi Maemon ja sittemmin MeeGon tärkeimpiä tukijoita Nokialla. Itse suhtaudun kuitenkin epäillen MeeGon menestymisen mahdollisuuksiin seuraavista syistä:

- MeeGo oli vaikeuksissa markkinoille kiireellisesti tarvittavan 4G LTE -teknologian tuotteistamisen kanssa. Oli jo vuonna 2010 selvää, että vuodesta 2012 eteenpäin älypuhelin vailla LTE-tukea ei olisi enää ollut uskottava lippulaivatuote.

- MeeGo pohjautui Intel-liittoutumaan. Vuoden 2011 alussa Intelin laitealustan kehittäminen oli vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Intel-pohjaisesta puhelimesta ei ollut olemassa edes prototyyppiä. Intelin modeemikumppani olivat markkinajohtaja Qualcommista hyvin paljon jäljessä olennaisen tärkeän 4G LTE -toiminnallisuuden kehittämisessä. Qualcommin piirisarjojen käyttö ensi vaiheen MeeGo tuotteissa oli taas poisluettua Intel yhteistyön takia.

- Nokian vetämä 4G LTE- ja VoLTE-ohjelmistokehitys ei ollut vielä arkkitehtuurityötä lukuunottamatta käynnissä vuoden 2011 alussa. Suunnitelmien mukaan työhön olisi tarvittu kymmenien kehittäjien uusi tiimi, jotta tuki näille ominaisuuksille olisi tullut valmiiksi vuoden 2012 aikana. Niin suuren tiimin rakentaminen ja menestyksellinen johtaminen olisi ollut hyvin haasteellista erityisesti kahteen yritykseen jakautuneessa MeeGo-ympäristössä.

- Nokia oli hallinnut älypuhelinmarkkinoita S60-alustan ollessa ainoa varteenotettava vaihtoehto. Nokiaa lukuun ottamatta kukaan muu samaa alustaa käyttänyt laitetoimittaja ei saanut sillä kannattavia tuotteita aikaan. Kun sitten vuoteen 2010 mennessä kaikki muut toimittajat olivat vaihtaneet alustansa Androidiin, oli sen markkinaosuus rajussa kasvussa aasialaisten toimittajien vetämänä, Samsung kärjessä. Nokian mahdollisuudet hidastaa Androidin voittokulkua Symbianin avulla olivat rajalliset ja Elopin ilmoitus Symbianin hitaasta alasajosta ratkaisi pelin lopullisesti Androidin voitoksi. MeeGo olisi ehtinyt markkinoille suuressa mittakaavassa ja kilpailukykyisellä tuotevalikoimalla liian myöhään ja siitä olisi saattanut tulla vain Nokian oma ekosysteemi, muiden jo sitouduttua Androidin käyttöön. MeeGon rooli olisi voinut olla Windows Phonen kaltainen altavastaaja, jonka sovelluskauppa ei olisi ollut Windows Phonea paremmassa asemassa.

- Uskoakseni Nokian puhelinliiketoiminnan kaatumisen olisi voinut estää lähinnä Android-puhelinten tuominen Nokian portfolioon Symbian-mallien rinnalle jo ennen vuotta 2010. Siinä vaiheessa yhtiössä kuitenkin haluttiin palavasti tehdä menestystuotteita oman tuotekehitysväen voimin, pitäen täysi kontrolli omiin ratkaisuihin ja niihin perustuviin tuotteisiin. Yrityksessä eli usko siihen, että MeeGo olisi voinut joko voittaa Androidin tai ainakin kilpailla tasaväkisesti sen kanssa. Niin ei valitettavasti käynyt. Tarinassa on kuitenkin sikäli onnellinen loppu, että Nokia onnistui irtautumaan puhelimistaan oikealla hetkellä ja pystyi siten rahoittamaan verkkoliiketoiminnan yritysostot. Verkoissa Nokia on edelleen yksi maailman kolmesta johtavasta toimittajasta toimialalla, jonne uusille tekijöille mukaan pääsy on erittäin haastavaa.