Aurinkokennojen hyötysuhdetta yritetään parantaa koko ajan, mutta piipohjaisissa kennoissa 29 prosenttia tiedetään teoreettiseksi rajaksi. Nyt tutkijat ovat onnistuneet ylittämään 30 prosentin haamurajan ns. hybridikennoissa, joissa on yhdistetty piitä ja perovskiittia.
Science-lehti raportoi kahdesta erillisestä tutkimuksesta, joissa tutkijat esittelevät uusia hybridikennojen menetelmiä. Nämä mahdollistavat korkean suorituskyvyn perovskiitti-pii -pohjaisen tandem-kennon valmistuksen, joiden hyötysuhde ylittää 30 prosenttia.
Yksi tapa lisätä aurinkokennon tehokkuutta on optimoida auringonvalon spektri energiaksi muuntamista varten. Tämä voidaan tehdä pinoamalla kaksi tai useampia toisiinsa kytkettyjä fotoaktiivista materiaalia yhteen rakenteeseen, mikä parantaa aurinkoenergian keräämisen tehokkuutta.
Toisessa tutkimuksessa kiinalaistutkijat osoittivat, että perovskiitin yläkennon tasainen kerrostuminen piipohjaiseen mikrometrisiin pyramideihin - alan standardikokoonpanoon - voi edistää korkeita valovirtoja tandem-aurinkokennoissa.
Tutkijat osoittivat, että fosfonihappolisäaineiden käyttö kennojen käsittelyprosessin aikana paitsi paransi perovskiitin kiteytysprosessia auttoi myös pienentämään rekombinaatiohäviöitä. Konseptin todisteena tekijät valmistivat testikenno, jonka aktiivinen pinta-ala oli 1,17 neliösenttimetriä ja joka saavutti 31,2 prosentin sertifioidun hyötysuhteen.
Italialaistutkimuksessa osoitettiin puolestaan, että ionisen nesteen käyttö paransi vyöhykkeiden kohdistusta ja tehosti varauksen erotusta trihalogenidiperovskiitin ja elektroninkuljetuskerroksen rajapinnassa luomalla positiivisen dipolin. Käyttämällä tätä modifikaatiota saatiin valmistettua protokenno, jossa päästiin avoimen piirin jännitteessä 2,0 voltin jännitteeseen ja hyötysuhteessa jopa 32,5 prosenttiin.
Tekoälypalvelinten kasvava tehotiheys tekee datakeskusten varmistamisesta aiempaa monimutkaisempaa. Ylimääräiset teholähteet voivat parantaa käyttövarmuutta, mutta samalla ne lisäävät lämpökuormaa ja häiritsevät ilmavirtoja. Siksi tehonsyöttö, varmennus ja jäähdytys on suunniteltava yhtenä kokonaisuutena.
