Suomessa rakennetaan nyt kuituyhteyksiä ennennäkemätöntä vauhtia, mutta valokuitumaana olemme jäljessä oikeastaan kaikkea muuta Eurooppaa. Valokuitusen toimitusjohtaja Heikki Kauniston mukaan syy tähän löytyy maamme historiasta. Syyllinen on suoraan sanottuna Nokia.
Ensin hyvät uutiset. - Suomessa todellakin on käynnissä valokuitubuumi. Valokuitu on täysin ylivoimainen tiedonsiirtoteknologia kiinteiden kohteiden välillä. Valokuitu skaalautuu ilman merkittäviä lisäinvestointeja mihin tahansa tarvittaviin nopeuksiin. Se on myös luotettavin ja ympäristöystävällisin tiedonsiirtotapa, Kaunisto hehkuttaa optisten verkkojen hyötyjä.
Muualla Euroopassa kuitua on rakennettu aivan eri tahtiin. Miksi sama tapahtuu Suomessa vasta nyt? Tähän vastausta pitää Kauniston mukaan hakea Suomen tietoliikenteen historiasta. - Suomi eli Nokian kukoistusaikaa pitkään vielä 2000-luvun puolella. Suomen viestintäpalveluita tarjoavat suuret yritykset panostivat Nokian innoittamana vahvasti mobiiliverkkoihin ja käsitys oli se, että mobiili pystyy ratkaisemaan kaikki ihmisten viestintätarpeet. Tässä huumassa kiinteiden verkkojen kehitys jäi sivuraiteille.
Suomesta muodostui Nokia-aikaan hyvin omanlaisensa datamarkkina. Meillä on aina saatu nauttia rajattomasta datasta kiinteällä, varsin edullisella hinnalla. Ulkomaillakin Suomesta puhuttiin pitkään mobiilitekniikan laboratoriona. Kuituverkkojen kannalta tällä oli hyvin negatiivinen vaikutus.
- Suomessa ei ollut riittävän rahakasta investoria kiinteisiin verkkoihin. Toisaalta kysyntäkin olisi ollut heikkoa, koska tietoliikennemäärät olivat pienemmät ja usko mobiiliin hurja, Kaunisto sanoo.
Muutama vuosi sitten alkoi näkyä iso muutos. Valokuitunen tuli markkinoille vuonna 2020 ja alkoi rummuttaa isoja investointeja ja valtakunnallista markkinanvalloitusta, samoin teki Valoo. - Vanhoista pelureista Lounea heräsi asiaan ensimmäisenä ja tajusi, että heidän on joko oltava tässä pelissä mukana tai näivetyttävä pieneksi paikalliseksi toimijaksi. Lopulta myös Elisa heräsi kilpailutilanteen totaaliseen muutokseen ja ilmoitti merkittävistä investoinneista valokuituverkkoihin, Kaunisto kertaa buumin alkua.
Sitten iski korona ja Kauniston mukaan ihmiset havahtuivat etätyön kautta mobiiliverkkojen riittämättömyyteen. - Hyvien yhteyksien merkitys alettiin vähitellen ymmärtää. Olemme nyt siinä pisteessä, että kansainvälisiä ”ison rahan” toimijoita on tullut paljon lisää, kuten Global Connect (jonka omistavat EQT ja Yhdistyneistä Arabiemiraateista kotoisin oleva Mubadala) sekä MPY:n ostanut Infranode. Tällä hetkellä kilpailu jäljellä olevista alueista käy kuumana ja alueet on käytännössä jaettu toimijoiden kesken 2025 loppuun mennessä. Kyseessä on merkittävä markkinan uusjako.
Kaunisto ennustaa, että perinteiset teknologiat kuten kaapelitelevisio kaatuvat valokuidun tieltä ja nykyisten verkkojen omistajat kuten DNA, Elisa ja Telia menettävät osuuksiaan jatkuvasti kiinteiden verkkojen markkinasta. - Ihmiset vaihtavat liittymiänsä valokuituun. Tätä muutosta ei ole osattu mielestäni tunnistaa vielä kovin hyvin, mutta uskon, että muutos tulee näkymään isosti seuraavan kahden vuoden aikana.
Valokuitunen eroaa muista kuituverkon rakentajista siten, että yritys uskoo avoimen verkon malliin. Siinä asiakkaalla on oikeus tehdä itsenäisesti omat ratkaisunsa. - Kilpailu asiakkaista takaa myös asiakkaille aina kilpaillut hinnat ja kilpailun kirittämän laadun palveluissa. Malli tulee Ruotsista ja on siellä jo pidemmältä ajalta testattu toimivaksi malliksi.
Avoin palvelukerros mahdollistaa Valokuitusen tavalla toteutettuna kuluttajalle täyden valinnanvapauden ja riippumattomuuden. Valokuitusen verkossa asiakas tilaa ensin vain verkkoyhteyden eli valokuidun kotiin. Internetyhteyteen eli laajakaistapalveluun asiakkaan ei tarvitse sitoutua välttämättä ollenkaan, mutta sen saa itse tilata sitten, kun kuitu on käyttövalmis. - Tämä on myös merkittävä ero kaikkiin muihin toimijoihin markkinassa. Lähes kaikki muut toimijat vaativat asiakasta sitoutumaan samalla hetkellä kuitutilauksen kanssa myös määräaikaiseen laajakaistapalveluun, ainakin mikäli haluaa saada liittymän edulliseen hintaan). Kun kuituliittymän toimittaminen saattaa kuitenkin viedä pahimmillaan tässä markkinassa jopa 2 vuotta, niin kaksi vuotta ennen kuidun toimittamista tehty laajakaistatilaus ei ole kuidun käyttöönottohetkellä millään mittarilla kilpailukykyinen tuote, Kaunisto selventää.
Käytännössä asiakas voi päätyä sopimukseen, joka on mallia 2+2 vuotta. Kauniston mukaan tämä on viestintäpalvelulainkin näkökulmasta varsin erikoinen tilanne, sillä laissa todetaan, että viestintäpalvelusopimuksen maksimaalinen määräaikaisuuden kesto on 2 vuotta. - Valokuitusen asiakkailla on siis vapaus valita ja verkossa on laajakaistapalveluissa aito kilpailu asiakkaista, Kaunisto sanoo. Hän pitää avoimuutta ehdottomasti Valokuitusen uniikki kilpailuetu, jonka myös asiakkaat tuntuvat hyvin ymmärtävän, kunhan heille asia ensin selvitetään.
Käytännössä Valokuitunen vuokraa kuitunsa Telialle, joka omistaa 40 prosenttia yhtiöstä. Telia puolestaan mahdollistaa eri palveluoperaattoreiden pääsyn yhtäläisin periaattein Valokuitusen verkkoon palveluntarjoajaksi. Kapasiteettihan kuidussa on lähes rajaton. Merkittävä ero mobiiliverkkoon on symmetrisyys: data kulkee yhtä nopeasti molempiin suuntiin. Tätä kuluttajat eivät vielä riittävästi ymmärrä, Kaunisto valittelee.
- Tällaisten teknisten asioiden merkitys on kuluttajille keskimäärin todella vierasta. Näiden arvo selviää vasta, kun se selitetään kuluttajalle. Mainonnassa näiden arvo on siis todella pieni, vaikka sen merkitys onkin todellisuudessa suuri.
Valokuitunen rakentaa kaikki verkkonsa mikrokanavatekniikalla. Se on vähän kalliimpi tapa toteuttaa verkkoa, mutta tekniikaltaan kuitenkin paras ja jälkeenpäin laajennettavin sekä alueellisesti että käyttötarkoituksiltaan, kuten Kaunisto sanoo.
- Tämän vuoksi rakennamme aina kapasiteetin kaikille kaivettujen katujen kiinteistöille, joten meidän ei tarvitse avata katuja lähtökohtaisesti kuin kerran. Lisäliittymät voidaan ottaa suoraan kadunvarteen jo aiemmin tuoduista mikrokanavista, Kaunisto päättää.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
