- W-Cube-satelliitti osoitti, että huipputason radiotekniikka toimii myös avaruudessa. Tämä avaa mahdollisuuden entistä nopeampiin yhteyksiin suoraan älypuhelimiin, kertoo VTT:n johtava tutkija ja projektipäällikkö Jussi Säily.
Kun Euroopan avaruusjärjestön Suomesta tilaama W-Cube-nanosatelliitti laukaistiin kesäkuussa 2021, se oli kokoluokassaan vaatimaton: hieman puolentoista litran maitotölkkiä suurempi, mutta sisällöltään täynnä huipputeknologiaa. Nyt, neljän vuoden menestyksekkään kiertoratamatkan jälkeen, satelliitti vajoaa ilmakehään ja tuhoutuu.
W-Cube kantoi mukanaan VTT:n ja saksalaisen Fraunhofer IAF:n kehittämää radiomajakkaa, jonka avulla testattiin ensimmäistä kertaa äärimmäisen korkeita, 37,5 ja 75 gigahertsin taajuuksia. Satelliitti lähetti signaalia maa-asemille Suomessa, Itävallassa ja Alankomaissa. Signaali tuli perille aina viime päiviin saakka. Otaniemen katolla sijaitseva VTT:n oma asema vastaanotti dataa lähes koko matkan ajan.
Mittaukset osoittivat, kuinka sadepisarat, pilvet ja ilmakehän muut ilmiöt vaikuttavat korkeataajuisen signaalin etenemiseen. Tuloksista syntyi malleja, jotka ovat välttämättömiä, kun rakennetaan seuraavan sukupolven satelliittiverkkoja.
Satelliitin runko, aurinkopaneelit ja asennon säätöjärjestelmä tulivat Kuva Spacelta, joka myös operoi laitteen maa-asemaa. - Olemme laukaisseet jo viisi nanosatelliittia ja onnistuneet kaikissa, kertoo yhtiön pääinsinööri Janne Kuhno.
VTT vastasi satelliitin hyötykuormasta: ohjauselektroniikasta, antenneista ja taajuussyntetisaattorista. Suomen osuus hankkeessa oli noin miljoona euroa, josta VTT:n osuus puolet.
Nanosatelliitin elinkaari on yleensä 5-6 vuotta. W-Cube kesti yli neljä. ESA on ollut tuloksiin tyytyväinen, ja yhteistyö jatkuu. VTT on jo mukana seuraavassa hankkeessa, jossa valmistellaan huomattavasti suurempaa 6G-Lino-satelliittia.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
