Australialais-kiinalainen tutkimusryhmä on luonut maailman ohuimman hologrammin. Innovaatio pohjustaa siten 3D-holografian integrointia jokapäiväiseen elektroniikkaan kuten älypuhelimiin, tietokoneisiin ja televisioihin.
Interaktiiviset 3D-hologrammit ovat aitoa "science fictionia". Samalla ne haaste tutkijoille, jotka yrittävät muuntaa idean todellisuudeksi kehittämällä hologrammeja, jotka ovat riittävän ohuita toimimaan nykyaikaisen elektroniikan parissa.
Nyt Melbournessa toimivan RMIT-yliopiston professori Min Gun vetämä ryhmä on suunnitellut nanohologrammin, joka on helppo valmistaa ja voidaan nähdä ilman 3D-laseja. - Perinteiset tietokoneella tehdyt hologrammit ovat liian suuria elektronisille laitteille mutta ultraohut hologrammi voittaa nuo kokoesteet, toteaa Gu.
Tutkijoiden nanohologrammi on valmistettu käyttäen yksinkertaista, nopeaa ja suoraa laserpiirtojärjestelmää, mikä tekee suunnitelman sopivaksi laajamittainen käyttöön ja massavalmistukseen. Tutkimuksessa valmistetun hologrammin koko on 3 x 3 millimetriä ja siinä on 1500 x 1500 pikseliä.
Jos holografia integroitaisiin jokapäiväiseen elektroniikkaan se tekisi näytön koon merkityksettömäksi. Ruudulta ponnahtava pop-up -hologrammi voisi näyttää runsaasti informaatiota, joka ei siististi mahdu puhelimen tai kellon näytölle, toteavat tutkijat.
Tavanomaiset hologrammit moduloivat valon vaihetta, jolloin saadaan illuusio kolmiulotteisesta syvyydestä. Riittävä vaihesiirto vaatii optisen aallonpituuksien paksuutta.
RMIT:n tutkimusryhmä, yhdessä Pekingin teknologiainstituutin kanssa, on rikkonut tämän rajan 25 nanometrin hologrammilla, joka perustuu topologiseen eristemateriaaliin. Sillä on alhainen taitekerroin pintakerroksessa, mutta erittäin korkea taitekerroin sisäosissa. Topologisen eristeen ohutkalvo toimii luontaisena optisena resonanssiontelona, joka voi tehostaa vaihesiirtoja holografiselle kuvantamiselle.
Tutkijoiden seuraava vaihe on kehittää jäykkä ohutkalvo, joka voitaisiin asettaa LCD-näyttöön mahdollistamaan kolmiulotteinen holografinen näyttö. Sen jälkeen tutkijat ryhtyvät etsimään tapoja luoda joustavia ja elastisia ohutkalvoja, joita voidaan käyttää koko joukolle erilaisia pintoja.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 22.5.2017