Sähköauto on erinomainen keksintö, mutta tällä hetkellä akusto vaatii liikaa tilaa. Sen takia autojen kantama latausten välillä jää edelleen turhan lyhyeksi. Saksalaistutkijat ovat kehittämässä akustoa, jolla sähköauton kantama kasvaa tuhanteen kilometriin. Testit alkavat jo muutaman vuoden kuluttua.
Asialla ovat Fraunhofer-instituutin keraamisten tekniikoiden ja järjestelmien IKTS-yksikön tutkijat. He ovat ryhtyneet EMBATT-projektissa rakentamaan sähköauton akkua uudella tavalla tavoitteenaan pakata enemmän kennoja ja varauskapasiteettia samaan tilaan.
Nykyakustojen ongelma on se, että kennoston kotelointi ja liitännät vievät yli 50 prosenttia akuston kokonaistilasta. Samalla kennojen liitännät tuottavat resistanssia, joka syö käytössä olevaa tehoa.
IKTS:n tutkijat yrittävät hyödyntää polttokennoista tuttua bipolaarisuuden periaatetta litiumakkuun. Siinä yksittäisiä kennoja ei asenneta vierekkäin, vaan suoraan päällekkäin suuremmalla alueella. Tämän takia päästään eroon lähes kokonaan koteloinnista ja monimutkaisista liitännöistä.
Koska kennot ovat suoraan liittyneet toisiinsa, sähkö virtaa kennoston koko pinnan yli. Tämä pienentää olennaisesti resistanssia. Akun elektrodit on suunniteltu vapauttamaan ja imemään energiaa erittäin nopeasti.
Projektia vetävän tohtori Mareike Wolterin mukaan uusi kotelointirakenne voi mahdollistaa sen, että sähköautolla voi ajaa 1000 kilometriä yhdellä latauksella nykyisenkokoisella akustolla. Järjestelmä toimii jo laboratoriossa.
Tärkein komponentti uudessa akustossa on biopolaarielektrodi. Kyse on käytännössä metallinauhasta, joka pinnoitetaan molemmin puolin keraamisella varausmateriaalilla. Tämän ansiosta toisesta puolesta tulee anodi, toisesta katodi.
Fraunhoferissa tällaista elektrodinauhaa valmistetaan jo rullalta-rullalle -menetelmällä. Pilottituotanto osoittaa, että materiaalia voidaan valmistaa nopeasti suurissa volyymeissä.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
