Honor 9 on Huawein tuorein tulokas, joka tuli Suomessakin myyntiin heti maailman ensi-illan jälkeen. Laite on taattua Honor-laatua, joka samalla kertoo aika paljon tämän hetken älypuhelinten suunnittelun ongelmista. Erottautuminen muista on valmistajille yhä vaikeampaa.
Itse Honor 9:stä on vaikea löytää kritisoitavaa. Kirin 960 -prosessori on tehokas ja muistia on riittävästi - jopa 6 gigatavua + 128 gigatavua tallennustilaa - ettei laite mene tukkoon missään vaiheessa.
Näyttö ei ole markkinoiden suurin 5,15-tuumaisena, mutta mahduttaessaan 428 pikseliä yhdelle tuumalle se on ehdottomasti riittävän tarkka. 3200 milliampeeritunnin akku riittää samalla tavalla kuin muissakin uusissa älypuhelmissa ja Huawein pikalataus on pitkään ollut lähes parasta, mitä markkinoilla on.
Entäpä ne ongelmat? 64 gigatavun muistilla Honor 9 maksaa 499 euroa eli laitteen pitää perustella melkoisen suuri investointi. Millä Honor 9 yrittää houkutella ostajaa?
Kamera on ehdottomasti yksi valteista. Leican kanssa kehitetty uuden polven kaksoiskenno on varustettu 20 megapikselin harmaasävyanturilla ja 12 megapikselin RGB-anturilla. Se sieppaa laadukkaita kuvia myös hämärissä oloissa.
Huawei kehittää jatkuvasti kamerasovellustaan ja tällä hetkellä ohjelmisto on jo erittäin hyvä. Useimmat käyttäjät oppivat kaksoiskameran käyttöön nopeasti ja sen jälkeen kaikki vanhemmat digipokkarit ja heikommat digijärkkäritkin kannattaa raahata SER-keräykseen.
Huawei on itsekin ymmärtänyt kilpailijoista erottautumisen vaikeuden ja siksi se panostaa esimerkiksi valmistuksen viimeistelyyn. Takakannen kaartuva lasi syntyy 15 kerroksen avulla, millä "valo saadaan heijastumaan kauniisti". Metallikehys on hiekkapuhallettu. Ja totta: valo heijastuu Honor 9:n pinnasta spektrin eri sävyissä.
Kysymys kuuluukin, mitä seuraavaksi? Apple on tiettävästi hävittämässä reunukset kokonaan seuraavasta iPhonesta. Tämä edellyttää virtuaalisia näppäimiä etukanteen. Huaweille se tarkoittaisi esimerkiksi sormenjälkianturin viemistä takaisin takakanteen - se oli muuten erittäin toimiva sijainti - tai anturin toteuttamista virtuaalisena etulasin alla.
Näyttää siltä, että mekaanisen suunnittelun osalta älypuhelimet ovat nyt jämähtäneet vaiheeseen, jossa tehdään lähinnä pieniä, ns. inkrementaalisia parannuksia. Enemmän kehitystä tapahtuu selvästi esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisessä. Kun laitteet ovat hyvin samankaltaisia ja suorituskykykin on huippumalleissa hyvin samanlaista, ostaja valitsee omansa hyvin epärationaalisin perustein. Toisen pitää saada uusi iPhone, eikä iOS:n kömpelyys haittaa. Toinen haluaa laatua, jopa premiumtasoa hieman pienemmällä rahalla. Silloin valinta voi hyvin olla Honor 9.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
