Huawei esitteli lokakuussa uuden lippulaivapuhelimensa Mate 10 Pron. Laite on Huawein ensimmäinen paikallista tekoälyä hyödyntävä älypuhelin. Tekoäly ei ole pelkkää hypetystä, siitä on käytössä monenlaista hyötyä.
Eniten lehdistössä on puhuttu Mate 10:n kameran kyvystä tunnistaa kuvattavia kohteita. Tunnistettavien objektien määrä on vielä rajallinen – nyt taitaa olla 14 eri näkymää – mutta määrä tulee firmware-päivitysten myötä kasvamaan tulevaisuudessa.
Kuvan tunnistaminen ei olisi käytännöllistä, mikäli siihen käytetään pilvilaskentaa. Sen sijaan Mate 10:ssä – Suomessahan myydään vain Pro-versiota – tekoäly on paikallista. Malleja ajetaan itse päätelaitteessa, mikä on paitsi nopeampaa myös tietoturvallisempaa.
Krin 970 -prosessorilla kuvantunnistus tapahtuu NPU-neurolaskentayksiköllä. Piirin tekoäly perustuu jopa 300 miljoonaan malliin, jotka opetetaan pilvilaskennan avulla. Kun mallit siirretään päätelaitteeseen, niiden määrä kompressoidaan noin 10 tuhanteen, mikä johtuu jo rajoitetusta muistin määrästä.
Kuvantunnistuksessa tekoäly kyllä toimii, mutta tässä vaiheessa toiminto on edelleen vain mielenkiintoinen uusi tekniikka. Sen sijaan peruskäytössä merkittävämmäksi on osoittautunut puhelimen kyky oppia käyttäjän tapa käyttää puhelinta. Se parantaa laitteen akkukestoa, mille onkin kysyntää, sillä 6-tuumainen näyttö ja erittäin nopea prosessori syövät akkutehoa, vaikka käytössä olisikin 4000 ampeeritunnin kapasiteetti.
Ehkä Mate 10 Pron paras ominaisuus on kuitenkin Kirin 970 -prosessori. Se on erittäin nopea. Kyse on 5,5 miljardin transistorin piiristä, jolla on 8-ytiminen ARM-prosessori, 12-ytiminen Mali-grafiikkaprosessori, DSP-rposessori kuvankäsittelyyn ja NPU-yksikkö AI-toimintoja varten. Kokonaisuutta eli esimerkiksi prosessien aikatauluttamista ja muistin allokoimista eli prosesseja varten huolehtii HiAI-resurssienhallinta.
Huawei Mate 10 Pro 128 gigatavun tallennusmuistilla ja 6 gigatavun RAM-muistilla maksaa 799 euroa.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
