Yritysten IT-osastot elävät suurten paineiden alla, kun digitalisaatio kiihtyy. Yhä enemmän dataa on kyettävä prosessoimaan samalla, kun toimintoja muutetaan energia- ja kustannustehokkaammiksi. Rittalin myyntijohtaja Mikko Aho kertoo, millaisia haasteita uuden polven datakeskukselle asettuu.
Ensinnäkin IoT:n yleistyminen ja Big Datan paisuminen asettavat yritysten IT-infrastruktuurille uusia vaatimuksia. Kasvava tietomäärä edellyttää nopeaa laskentakapasiteettia, ja lisäpilven on sijaittava lähellä rivakan nopeuden ylläpitämiseksi.
Jotta vaatimuksiin kyetään vastaamaan, erityisesti teollisuusyritykset ovat ryhtyneet täydentämään pilviratkaisuja omilla Edge-datakeskuksilla, jotka nimensä mukaisesti sijaitsevat tuotantolaitosten reunamilla tai jopa suoraan tehdasrakennusten sisällä. Lähelle sijoitetut datakeskukset pystyvät prosessoimaan automatisoidussa tuotannossa vaadittavan datavirran riittävän pienellä latenssilla, jolloin dataa pystytään hyödyntämään tuotannon ja logistiikan hallinnassa.
- Edge-ympäristöjä pitää kyetä pystyttämään ja laajentamaan hyvin nopeasti. Siksi modulaariset, skaalautuvat, valmiiksi konfiguroidut konttikonesalit kasvattavat nyt suosiotaan, Mikko Aho kertoo.
Datakeskuksista on vaihtoehtoisten energialähteiden ja uusien viilennyskonseptien avulla tulossa nykyistä kustannustehokkaampia. Uusiutuvan sähkön käyttö, ilmalla tai merivedellä viilentäminen sekä joustavat palvelumallit auttavat saavuttamaan suotuisan kustannusrakenteen. Myös prosessissa syntyvän lämmön jälleenkäyttö tulee korostumaan moderneissa laitoksissa.
- Hyvä esimerkki tulevaisuuden konesalista on Norjaan rakennettu, Euroopan suurin datakeskus Lefdal Mine. Datakeskus on rakennettu vanhan kaivoksen sisään, sitä viilennetään vuonosta saatavalla vedellä ja se pyörii kokonaan uusiutuvalla energialla, Aho sanoo.
Datamäärien lisääntyminen kasvattaa myös hyperluokan datakeskusten määrää. Normaalisti hyperluokan keskukset skaalautuvat horisontaalisesti luodakseen tarvittavan redundanssin. Tämä luo jatkossa tarpeen suunnitella entistä tarkemmin, kuinka käyttökustannukset saadaan pidettyä mahdollisimman pieninä.
Räkkikohtainen sähkönjakelu tasavirtaa käyttäen tarjoaa yhden ratkaisun pulmaan. Markkinoille on tullut kaksi eri standardia tukemaan tuotekehitystä: OCP (Open Compute Project) ja Open19. Näissä IT-räkin sisällä vain yksi keskitetty keskusyksikkö huolehtii DC-jakelusta kaikille komponenteille. Tämä leikkaa räkkikohtaisesta energiankulutuksesta noin viisi prosenttia.
Älyratkaisujen toiminnan perustana on ehdottoman turvallinen IT:n perusinfrastruktuuri. Niinpä turvallisuusvaatimuksia kiristetään ja parannetaan teknisesti.
Myös kuluttajat suhtautuvat verkkoturvallisuuteen yhä vakavammin: laitteisiin ei luoteta ilman turvavarmennusta. SDN-teknologia, verkkovalvonta ja SAM (Software Asset Management) -ratkaisut ylläpitävät verkkoturvallisuutta.
Kyberhyökkäysten riski koetaan tänä päivänä suuremmaksi kuin koskaan aiemmin, joten yritysten IT-johtajien tulee olla entistäkin valveutuneempia riittävän tietoturvan saavuttamiseksi. Pilvipalvelujen käytön lisääntyminen tuo mukanaan tarpeen varmistaa yhteyksien ja ostetun palvelun turvallisuus kaikissa tilanteissa.
Fyysinen IT-turva ei saa jäädä jalkoihin
Valvottu verkko tarvitsee tuekseen IT-infrastruktuurin, joka on suojattu myös fyysisiltä uhkilta, kuten sähkökatkoksilta ja rajuilta sääilmiöiltä. Fyysinen turvallisuus ei saa jäädä verkkoturvallisuuden varmistamisen alle.
Todennäköisimpiä uhkia datakeskuksen turvallisuudelle ovat savun ja veden muodostaman ongelmat. Usein datakeskukset suojataan tulipaloa vastaan, mutta samalla unohdetaan, ettei suurin uhka ole itse tuli, vaan palosta syntyvät pienhiukkaset ja korroosiota aiheuttavat kaasut. Jos datakeskusta ei ole suojattu riittävästi, hiukkasia ja kaasuja voi päästä konesalin sisälle ilmanvaihtoa pitkin jopa talon ulkopuolelta.
Markkinoilla on turvahuoneiksi kutsuttuja rakenteita, joista kaikki eivät kuitenkaan ole riittävästi suojattuja ja testattuja. Vain tiukat testit läpäisseitä ratkaisuja voi luotettavasti pitää turvallisina fyysisiä uhkia vastaan.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
