Kemistit ovat pyrkineet syntetisoimaan hiilen nanovöitä yli 60 vuotta, mutta vasta äskettäin ryhmä Nagoyan yliopistosta raportoi ensimmäisestä toteutuksesta. Hiilen nanovöiden odotetaan toimivan hyödyllisenä mallina, jolla rakentaa hiilinanoputkia.
Hiilen nanovyöt ovat hihnan muotoisia molekyylejä, jotka sijoittuvat kuudesta atomista koostuvaan bentseenirenkaaseen. Itse hiilinanovyö on segmentti hiilinanoputkea, joilla on erilaisia sovelluksia elektroniikassa ja fotoniikassa.
Nykyiset synteettiset menetelmät tuottavat sekalaisia hiilinanoputkia erilaisine halkaisijoineen ja sivuseinämän rakenteineen. Jokaisella niistä on erilaiset sähköiset ja optiset ominaisuudet.
Juuri halutunlaisen hiilinanoputken tuottaminen on erittäin vaikeaa ja tässä hiilinanovyö tulee avuksi. Se voi toimia siemenenä syntetisoitaessa tarkasti määriteltyjä hiilinanoputkia.
Tutkijoiden mukaan kukaan ei tiennyt, onko kyseinen orgaaninen synteesi edes mahdollista vai ei. Tiedotteessaan he jo iloitsevat hiilen nanovöiden ilmestymistä markkinoille tulevaisuudessa.
Rice Universityn tutkijat, jotka vuonna 2013 esittelivät johtavan kokonaan hiilinanoputkista valmistetun kuidun, parantavat keksintöään Ydhysvaltain energiaministeriön apurahan tuella.
Miljoonan dollarin osuus Generation Machines: Enabling Technologies -aloitteen apurahasta auttaa Ricne professori Matteo Pasqualia ja hänen kollegoitaan saavuttamaan kuidulleen ominaisjohtavuutta, joka on 33 prosenttia parempi kuin alumiini 300 asteessa. Ajatus on, että kuitua käytettäisiin keventämään sähkömoottoreita ja generaattoreita.
Koska Pasqualian kuidut valmistetaan märkäkehruumenetelmällä, niitä voidaan käyttää suuren mittakaavan sovelluksissa. Kehitystyöhön osallistuu myös tutkijoiden perustama Dexmat-yhtiö, joka toimittaa kuitua jo esimerkiksi lääketieteelliseen elektroniikkaan, elektronisiin tekstiileihin ja puettavaan tekniikkaan.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 29.5.2017
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
