Manchesterin yliopiston tutkijat ovat luoneet maailman ensimmäisen molekyylirobotin, joka kykenee rakentamaan muita molekyylejä. Robotit ovat millimetrin miljoonasosan kokoisia, mutta ne kykenevät manipuloimaan yhtä molekyyliä. Robotti itse koostuu vain 150 hiili-, vety-, happi- ja typpiatomista.
Robotit toimivat tekemällä kemiallisia reaktioita erikoisliuoksissa. Robotti reagoi sarjaan yksinkertaisia komentoja, joita ohjaavat tutkijoiden tekemät kemialliset muutokset liuoksessa.
New Yorkin yliopiston kemian osastolla on luotu eräänlaisia hiukkasmaisia legopalikoita. Niiden toteuttama itsekokoonpano on samanlainen kuin atomisilla kiteillä niiden kerääntyessä atomirakennelohkoksi.
Tutkijoiden mukaan tällaisella kolloidisella itsekokoonpanolla on mahdollisuudet mullistaa 3D-tulostus. Se paitsi vähentää printattujen arkkitehtuurien kokoa, mutta myös antaa mahdollisuuden tulostaa toiminnallisia arkkitehtuureja. Sillä voisi tulostaa auton, joka on murto-osa millimetristä ja joka voisi jonain päivänä ajaa, uskovat tutkijat.
Hiukkasten kokoisten rakennelohkojen suora manipulointi on vaikea. Tehokkaampi lähestymistapa on kopioida luonnon valmistusmenetelmää eli itsekokoonpanoa. Tämä edellyttää kuitenkin kykyä suunnitella ja valmistaa hiukkaspalikoita, jotka tietävät mitä tehdä ja minne mennä.
Princetonin tutkijat ovat puolestaan löytäneet bakteerimolekyylin, joka kykenee muuttamaan kokoonpanoaan lämmön vaikutuksesta. Löytö liittyy molekyylien luokkaan, jossa molekyylin pitkä häntäosa työntyy rengasosan läpi. Tällainen rakenne tekee niistä mahdollisia molekyylikoneiden rakentamisen ehdokkaita.
Jatkossa tutkijat selvittävät, voidaanko näitä nanorakenteita käyttää molekyylisten elektronisten laitteiden ja antureiden rakentamiseen. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi lämpöantureina, jotka osoittaisivat, että lämpöherkkien materiaalien, kuten lääkepakkaus on altistunut lämmölle.
Veijo Hänninen
Nanobittejä 28.9.2017
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
