Perinteisessä datantallennuksessa itse media on viime vuosina tullut jatkuvasti tiheämmäksi. Nyt ollaan pian kuitenkin kutistamisen äärirajoilla jo kvanttimekaanisista syistä. Saksalaisessa Kielin yliopistossa on kehitetty tekniikka, jolla kiintolevyn tallennustiheys saadaan kasvatettua sata kertaa nykyistä tiheämmäksi.
Ratkaisu perustuu pyöriviin molekyyleihin, joihin voidaan tallentaa informaatiota niiden magneettisen tilan perusteella. Nämä molekyylit pitää pystyä sijoittamaan pinnalle ilman, että niiden kyky varastoida informaatiota vaurioituu.
Kielissä tämä on nyt onnistunut. Lisäksi tutkijat onnistuivat käsittelemään molekyylejä niin, että niiden tallennuskapasiteettia voitiin kasvattaa. Tämä tarkoittaa, että perinteisen kiintolevyn tallennuskapasiteetti voitaisiin kasvattaa satakertaiseksi.
Käytännössä saisimme esimerkiksi teratavun kiintolevyjä, jotka olisivat merkittävästi nykyistä pienempiä. Nykylevyjen kapasiteetti voitaisiin tekniikalla puristaa sadasosaan, mutta se ei taida käytännössä olla paras ratkaisu.
Tällä hetkellä yksi bitti vaatii kiintolevyllä noin 10 x 10 nanometrin kokoisen tilan. Kielin tutkijoiden mukaan tämä on edelleen liian isoa komponenttien miniatyrisoimista varten. Toisaalta bittiä ei voida nykytekniikalla puristaa enää juuri pienempään tilaan.
Avuksi tulee bitin tallentaminen yhteen molekyyliin, jonka koko on yksi neliönanometri. Tämä on sata kertaa nykyistä tiheämpää tallennusta. Molekyyli kuvaa korkeaa ja matalaa magneettista tilaa. Sen lisäksi sen liitosta alustaan voidaan muuttaa kääntämällä sitä 45 astetta. Tämä tarkoittaa kolmea loogista tilaa: 0, 1 ja 2. Bitti muuttuisi tritiksi.
Kemistien avulla onnistuttiin luomaan molekyyli ja löytämään alusta, johon se voi kiinnittyä. Tämä piti lisäksi pystyä tekemään niin, ettei molekyylin kytkentäkyky katoa. Tritin informaatio – looginen tila – voitiin kirjoittaa ja lukea sähkövirran avulla.
Tekniikan kaupallistuminen vaatii toki vielä vuosien tutkimuksen ja kehitystyön.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
Moni uusi sähköauton omistaja kokee toimintasädeahdistusta. Tätä ongelmaa autonvalmistajat voivat helpottaa siirtymällä piipohjaista IGBT-piireissä piikarbidiopohjaisiin siruihin. auton vetoinvertterissä.
