Washingtonin yliopistossa on kehitetty maailman ensimmäinen nanokokoinen robotti, joka osaa lentää. RoboFly-hyönteinen on ensimmäistä kertaa noussut ilmaan omien siipiensä voimalla.
Tällaisia nanobotteja kehitetään monista syistä. Niiden avulla voisi esimerkiksi automatisoida sadon tarkastamisen pelloilla. Tai ne voisivat haistella öljyvuotoja ilman, että paikalle täytyy lähettää joku teknikko.
Keinotekoinen lentävä hyönteinen on kuitenkin melkoinen suunnitteluhaaste. Droneista tutut propellit eivät niihin käy, vaan lentämisen pitää perustua siipien käyttöön. Lisäksi robotin pitää saada varattua moniakkunsa niin, että virta riittää paitsi lentämiseen, myös integroidun älyn pyörittämiseen.
RoboFly on hieman hammastikkua kevyempi. Virtansa se saa lasersäteestä, jonka valon botin piiri muuntaa sähkövirraksi.
Suurin ongelma autonomisesti lentävän nanorobotin kehittämisessä on kuitenkin siipien toiminta. Se on hyvin tehosyöppö prosessi ja sekä teholähteen että siipiä ohjaavan ohjaimen istuttaminen nanobottiin olisivat lisänneet painoa liiaksi.
RoboFlyn esi-is RoboBee ratkaisi ongelman siten, että se oli yhdistetty johdolla teholähteeseen. RoboBee toimi, mutta iso askel autonomiseen lentämiseen jäi tuolloin ottamatta. Tämän takia sähkö syötetään RoboFly-bottiin lasestäeen avulla. Tämä oli tehokkain tapa hoitaa virransyöttö ilman, että itse botista tulisi paljon painavampi, tutkijat kertovat.
Tämäkin ratkaisu oli haastava. Nanobotin elektroniikan pitää pystyä muuntamaan aurinkokennolta tuleva 7 voltin jännite lentämisen edellyttämäsi 240 voltiksi. Eikä tälle elektroniikalle ole pienessä botissa tilaa.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
