Tähän asti on luultu, että terahertsialuetta hyödyntävä tietoliikenne olisi käytännössä täysin turvassa kaikilta murtoyrityksiltä. Brown-yliopiston tuore tutkimus kuitenkin esittää, että älykäs laite voisi siepata signaalin ilman, että lähettäjä huomaa tätä.
Korkeampien taajuuksien ansiosta terahertsisäteily voi siirtää jopa sata kertaa enemmän dataa kuin nykyinen mikroaaltoihin perustuva tietoliikenne. Tämän takia aluetta on tutkittu tiiviisti tulevaisuuden verkkojen pohjaksi.
On lisäksi ajateltu, että terahertsisäteilyn luontainen käyttäytyminen parantaisi turvallisuutta. Terahertsisäteily siirtyy kapeina, tarkkaan suunnattuina säteinä. Sen sijaan mikroaallot säteilevät leveinä keiloina.
Brownin tutkijoiden mukaan salakuuntelija voisi asettaa antennin lähes mihin tahansa mikroaaltolinkin säteilyalueelle ja siepata signaalin ilman, että se häiritsee signaalin vastaanottoa. Jos sieppaaja voi dekoodata tämän signaalin, sitä voisi salakuunnella ilman pelkoa paljastumisesta.
Terahertsisäteilyssä tämän ei pitäisi olla mahdollista, koska antennin pitäisi olla täsmällisesti lähettimen ja vastaanottimen välissä. Mikä tahansa häiriö paljastuisi välittömästi vastaanottimessa. Tutkijoiden kokeessa lähettimen ja vastaanottimen väliin asennettiin ja signaali voitiin siepata useilla eri strategioilla ilman, että tämä havaittiin vastaanottimessa. Tämä onnistui, vaikka keilan säde oli alle kaksi astetta.
Yksi keino oli asettaa objekti säteen reunalle, jolloin vain pieni osa säteestä siroutui. Tällöin häiriö ei näy vastaanottimessa varjona, eikä häiriötä havaita. Esimerkiksi pieni metalliliuska voisi ohjata osan säteestä toiseen vastaanottimeen, jota kaappaaja operoi. Tämä ei vaikuttaisi päävastaanottimen saamaan signaalin tehohäviönä ja datahävikkinä.
Tekniikoita terahertsisignaalin sieppaamiseen on muitakin. Tutkimuksen tulokset on julkaistu Nature-lehdessä.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
