Suomalaisella paikannusosaamisella on pitkät perinteet aina maailman ensimmäisestä paikannuspuhelimesta eli Benefon ESC:stä lähtien. Sveitsiläisellä u-bloxilla on Espoossa ja Tampereella yhteensä 65 kehittäjää ja ensi vuonna määrä kasvaa noin kahdellakymmenellä, sanoo yhtiön Suomen toimintoja johtava Kim Kaisti.
Kaisti oli mukana perustamassa Fastraxia vuonna 1999. Viitisen vuotta sitten sijoittajat halusivat etsiä yritykselle ostajan ja sellaiseksi valikoitui monessa hankkeessa Fastraxin kilpailijana ollut u-blox. Viiden vuoden aikana kasvu on ollut kovaa. Tampereen yksikkö on jo Espoota suurempi.
U-blox on hyvin vahvasti tutkimukseen panostava yritys, jolla on paikannuspiirien ja moduulien lisäksi mobiiliverkkojen moduuleita sekä lyhyen kantaman radioita Bluetooth-, WiFi- ja ajoneuvojen väliseen V2X-liikenteeseen. Tuhannesta työntekijästä kaksi kolmasosaa työskentelee tuotekehityksessä. Organisaatio ja tutkimustiimit ovat globaaleja, joten Suomessa tehdään niin navigoinnin ohjelmistokehitystä kuin moduulikehitystä.
Navigointikehitystä u-blox tekee pääkonttori Thalvilin lisäksi Englannissa sekä Espoossa ja Tampereella. Tällä hetkellä pääpaino on ensi vuoden puolella julkistettavassa kaksitaajuusvastaanottimessa, joka vie paikannustarkkuuden uudelle tasolla merkittävästi kilpailevia ratkaisuja pienemmällä tehonkulutuksella.
Kaistin mukaan u-bloxin tuotteisiin liittyy ennen kaikkea laatu ja ammattimaisuus. ”Bulkkia” yritys ei tee. Se ei yritä mennä älypuhelimiin edullisilla piireillä. Sen sijaan se panostaa erittäin vaativiin sovelluksiin. Autonomiset autot, tai robottiautot, ovat tästä hyvä esimerkki.
- On iso haaste suunnitella piirejä robottiautoihin tai kuljettajaa avustaviin ADAS-järjestelmiin. Toiminnallisen turvallisuuden vaatimukset eli ISO 26262 -standardi vaatii paljon. Olemme tuomassa ADAS-piirejä markkinoille 2020 ja tämä kehitystyö on jo kovassa vauhdissa, Kaisti sanoo.
Satelliittien tuottamaa paikkatietoa joudutaan aina korjaamaan jo senkin takia, että ilmakehä aiheuttaa vääristymiä. Vastaanottimien tarkkuus riippuu paitsi vastaanotetun signaalin laadusta myös siitä, miten hyvin ohjelmisto osaa paikkatietoa korjata. Kun mukaan otetaan esimerkiksi auton liikeanturien tuottama informaatio, päästään tunnelissakin jo hyvään tarkkuuteen. Ainakin siihen alle metriin, mitä robottiautoissa vaaditaan.
Eikä samaa anturifuusiota voisi hyödyntää myös sisätilapaikannuksessa? Älypuhelinhan on täyssä liikeantureita? – Tätä on yritetty pitkään, mutta älypuhelimien antureissa on liikaa vapausasteita. Se, joka ratkaisee sisätilapaikannuksen, tulee kyllä rikkaaksi. Mutta ehkä pitää hyväksyä, ettei tarkkaan sisätilapaikannukseen päästä, Kaisti arvioi.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
